KAPALI MARAŞ / HAAMUKAUPUNKI

AIKAAISEMMIN

Maraş – tai Varosha – oli 1960- ja 1970-luvuilla yksi Välimeren suosituimmista lomakohteista. Sitä kutsuttiin jopa ”Välimeren Las Vegasiksi”. Alue kuhisi elämää, ja sieltä löytyi luksushotelleja, kauniita rantoja, ravintoloita, viihdepaikkoja ja kasinoita. Sanotaan, että tuon aikakauden maailmankuulut henkilöt, kuten Elizabeth Taylor ja Brigitte Bardot, vierailivat alueella.

Vuonna 1974 Kyproksella tapahtuneet tapahtumat muuttivat kuitenkin kaiken. Sotatoimien aikana Maraş joutui Turkin asevoimien hallintaan, ja siellä asunut kyprokselaiskreikkalainen väestö lähti alueelta hylkäämällä kotinsa ja liiketoimintansa. Tämän jälkeen Maraş julistettiin sotilaalliseksi rajoitusalueeksi ja aidattiin piikkilangalla.

Joitakin tarinoita * Aavekaupunki

King George -hotellin tarina

Yksi Varoshan merkittävimmistä hotelleista oli King George -hotelli. 1940-luvulla rakennettu hotelli nousi lopulta yhdeksi kaupungin maamerkeistä. Erityisesti sen merenrantaterassi oli kuuluisa; se oli kesäkuukausina tärkeä kohtaamispaikka, jossa ihmiset kokoontuivat istumaan, katselemaan merta ja viettämään aikaa. Toinen mielenkiintoinen piirre King Georgessa oli sen yhteys kirjallisuusmaailmaan. Kuuluisa runoilija George Seferis oli yksi sen merkittävistä vieraista; hotelli tunnettiinkin siitä, että se majoitti aikakauden merkittävimpiä runoilijoita ja taiteilijoita.

Kuvitelkaa: tuo hotelli – jossa ihmiset aikoinaan keskustelivat merenrannalla, taiteilijat majoittuivat ja kesäiltoja vietettiin – on nyt raunioina, ajan kulumisen tuhoamana.

GOLDEN SANDS -HOTELLI

Yksi Maraşin kiehtovimmista kohteista on Golden Sands -hotelli. Tästä hotellista on jo vuosien ajan liikkunut kiehtovia tarinoita.

Sanotaan, että hotelli suunniteltiin massiiviseksi ja ylelliseksi kokonaisuudeksi, jossa oli jopa rautatiejärjestelmä vieraiden kuljetuksen helpottamiseksi. Jotkut lähteet kuvailevat Golden Sandsia jopa ”maailman ensimmäiseksi seitsemän tähden hotelliksi”.

Myös erilaisia tarinoita, jotka liittävät Golden Sandsin Britannian kuninkaalliseen perheeseen, on liikkunut jo vuosia. Vaikka väitettiin, että hotelli olisi kuulunut kuningas Charlesille, Britannian kuninkaallinen perhe on kiistänyt tämän.

Sen jälkeen aika näytti pysähtyneen täällä. Paikasta tuli vuosiksi asumaton; rakennukset ja kaupat säilyivät täysin ennallaan, kun luonto hitaasti valtasi kaupungin takaisin. Tämän seurauksena Maraş tuli lopulta tunnetuksi ”aavekaupunkina”.

Aavekaupunki

Alue evakuoitiin Kyproksen konfliktien ja vuoden 1974 tapahtumien aikana. Ihmiset lähtivät alueelta jättäen taakseen kotinsa, hotellinsa, kaupat ja arjen. Maraşista tuli tämän jälkeen suurelta osin suljettu alue.

Täydet 46 vuotta myöhemmin osa alueesta avattiin uudelleen vierailijoille 8. lokakuuta 2020. Nykyään Maraşissa voi kävellä tietyillä kaduilla ja bulevardeilla, kuljeskella merenrannalla ja jopa vuokrata polkupyörän tai golfauton ympäristön tutkimiseen.

Tämä ei kuitenkaan ole tyypillinen matkailukohde. Vanhoja hotelleja, kauppoja ja hylättyjä rakennuksia voi katsella ulkopuolelta, mutta rakennuksiin pääsy on kielletty. Hiljainen kävely kaduilla, joilla aikoinaan vilisi ihmisiä, ja siellä aikoinaan vallinneen elämän jälkien näkeminen on todella ainutlaatuinen kokemus.

Lisäksi alueelle pääsy on maksutonta. Sisäänkäynnin yhteydessä on kuitenkin esitettävä henkilökortti tai passi. Aukioloajat voivat vaihdella vuodenajan mukaan, mutta yleensä alue on avoinna aamusta iltaan.

MATKA MENNEISYYTEEN

Lyhyesti sanottuna Varosha ei ole pelkkä hylättyjen rakennusten alue. Se on ainutlaatuinen paikka, jossa voi todistaa, kuinka kaupunki – joka oli aikoinaan yksi Välimeren tunnetuimmista lomakohteista – on vuosien mittaan vaipunut hiljaisuuteen. Kävelemällä sen läpi voi ihailla meren ja rannikon kauneutta sekä menneisyyden jälkeensä jättämien tyhjien hotellien ja katujen näkymiä. Tämä kontrasti tekee Varoshasta todella vaikuttavan.

Ehkä kaikkein ajatuksia herättävintä on se, että vaikka Varoshan rakennukset kertovatkin menneisyydestä, mikään valokuva ei pysty täysin vangitsemaan elämää, jota niissä aikoinaan elettiin.

Älä lähde pois käymättä siellä.