Language
Pohjois-Kyproksen turkkilaisessa tasavallassa (TRNC) ja Kyproksen alueella yleensäkin on monia kiehtovia kansanperinteitä, joiden juuret ulottuvat rikkaaseen historialliseen menneisyyteen.

Legendan mukaan Kyproksen kuninkaalla oli poikkeuksellisen kaunis tytär, ja aateliset ja varakkaat miehet saaren joka kolkasta kosivat häntä. Valitakseen vävynsä kuningas asetti pelottavan haasteen: ”Se, joka ensimmäisenä tuo minulle kannun täynnä vettä Karpazin niemimaan pyhästä lähteestä, saa naida tyttäreni.”

Kosijat lähtivät matkaan, mutta lähdettä oli lähes mahdotonta löytää. Muutamaa päivää myöhemmin palatsiin palasi ensimmäisenä ei mikään aatelismies, vaan köyhä, puhdassydäminen nuori mies. Hän ojensi kuninkaalle kannun, jonka oli hankkinut Karpazin alueen syvyyksistä lukemattomien vaikeuksien jälkeen. Raivoissaan siitä, että hänen tyttärensä joutuisi naimisiin köyhän miehen kanssa, kuningas riisti kannun, kaatoi veden nuoren miehen päälle ja kirosi hänet. Maa, jolle vesi putosi, muuttui välittömästi pohjattomaksi suoksi. Kun nuori mies upposi suohon, hän kohotti kätensä taivasta kohti viimeisen kerran vastalauseena tälle epäoikeudenmukaisuudelle. Juuri sillä hetkellä hänen viisi ojennettua sormeaan muuttuivat kiviksi, jotka kohosivat ylöspäin muodostaen sen, mitä nykyään tunnetaan Viiden Sormen vuorina.

Kyrenian yläpuolella, pilviä uhmaten, kohoaa Pyhän Hilarionin linna – jota paikalliset kutsuvat ”101 huoneen linnaksi”. Uskotaan, että linnoituksessa on tarkalleen 101 huonetta. Legendan mukaan 101. huoneen ovi avautuu salaperäisesti vain kerran 40 vuodessa, päivänä, jota kutsutaan ”Toiveiden päiväksi”. Ne, jotka astuvat kynnyksen yli sinä päivänä, löytävät itsensä lumoavasta, paratiisimaisesta puutarhasta, joka on täynnä rikkauksia, joita ei löydy mistään muualta maailmassa. Silti 40 nuorta, jotka ovat jääneet lumoutuneiksi puutarhan ihmeistä, on vaipunut ikuiseen uneen ja jäänyt ikuisesti loukkuun sen sisälle.

Toinen linnaan liittyvä hahmo on Kyproksen kuningatar Recina, joka oli yhtä kuuluisa julmuudestaan kuin kauneudestansakin. Päättänyt pitää linnan salaiset käytävät – ja 101. huoneen sijainnin – salassa kaikilta, hän määräsi kuulemma, että kaikki linnoituksen rakentaneet työläiset ja uskolliset vartijat heitettäisiin kuolemaan ikkunasta, josta avautui näkymä linnan korkeimmalla kohdalla sijaitsevalle jyrkänteelle, varmistaen näin, että salaisuus kuolisi heidän mukanaan.

Buffavento – nimi, joka tarkoittaa ”tuulelle uhmaava” – on saaren korkeimmalla sijaitseva linna. Temppeliritarien aikakaudella eräs bysanttilainen prinsessa (tai kuningatar) sairastui lepraan, tautiin, johon ei tunnettu parannuskeinoa. Pyrkiessään pakenemaan sekä sairauden aiheuttamaa ulkonäön pilaantumista että siitä johtuvaa sosiaalista hyljeksintää hän otti mukaansa vain rakkaan koiransa ja etsi turvaa Buffavento-linnan autioista torneista.

Ajan myötä kuningatar huomasi, että hänen koiransa – joka myös kärsi leprasta – haavat olivat alkaneet parantua. Eräänä aamuna uteliaisuudesta ajettuna hän seurasi eläintä ja huomasi sen kylpevän ja juovan piilossa olevasta lähteestä vuoren juurella. Toivosta täynnä kuningatar kylpi tämän parantavan lähteen vesissä ja sai ihmeenomaisesti takaisin entisen terveytensä ja kauneutensa. Kiitollisuuden eleenä hän määräsi rakennettavaksi Pyhän Johannes Krysostomoksen luostarin aivan lähteen viereen – rakennuksen, joka seisoo paikallaan vielä tänäkin päivänä.

Famagustan satamaa vartioivan Othellon linnan portilla seisoo venetsialaiselta ajalta peräisin oleva marmorinen leijonareliefi. Legendan mukaan tämä leijona on muutakin kuin pelkkä kivikoriste. Yhtenä tietynä päivänä vuodessa – salaperäisenä hetkenä, jota kukaan ei tunne – marmorileijona herää eloon ja avaa leuansa leveästi. Jos joku onnekas sattuu olemaan paikalla juuri sillä hetkellä, hän saattaa saada avaimen linnan alle kätkettyihin valtaviin venetsialaisiin aarteisiin tai jopa saada itse kullan haltuunsa.

Kyrenian syvän sinisen meren yläpuolella kallioilla kohoava Hz. Ömerin hauta seisoo kuin mykkä tarinan päähenkilö, joka ulottuu menneisyydestä nykypäivään. Aaltojen kuiskaamien tarinoiden, tuulen mukana kulkevien rukousten ja vuosisatojen jättämien jälkien ympäröimänä tämä pyhä paikka kutsuu kävijät hengelliselle matkalle historian syvyyksiin. Legendan mukaan juuri täällä sahabat (profeetan seuralaiset) – jotka saapuivat Kyprokseen Hz. Ömerin aikakaudella levittämään islamin sanomaa – kohtasivat marttyyrikuolemansa. Nykyään aika tuntuu hidastuvan haudan rauhallisessa ilmapiirissä; kun meren sininen väri kohtaa taivaan, huomaa uppoutuneensa sekä historiaan että äärettömään, syvälliseen hiljaisuuteen. Hz. Ömerin hauta on enemmän kuin pelkkä kivirakennus; se on Kyrenian rannikolla sijaitseva elävä muisto uskosta, uhrautuvaisuudesta ja hengellisestä tarinasta, jota on kerrottu vuosisatojen ajan.
© 2026 Caria Estates International.
